Agilitykouluttajat

Sanna

SANNA LAATIKAINEN

ANSIOT JA NIMITYKSET

  • AGILITYKOULUTUSOHJAAJA
  • ARKITOTTELEVAISUUSKOULUTUSOHJAAJA
  • TOTTELEVAISUUSKOULUTUSOHJAAJA
  • RALLY-TOKOKOULUTUSOHJAAJA
  • NOSE WORK-KOULUTTAJA
  • KIVA-KOIRAKANSALAINEN TESTAAJA
  • ERTIN HALLITUKSEN JÄSEN
  • ERTIN KUNNIA-JÄSEN

 

 

SANNA ESITTÄYTYY:

Olen Sanna, -79 syntynyt kirkkonummelainen koiraharrastaja. Olen ollut tekemisissä koirien kanssa 3,5-vuotiaasta saakka, jolloin perheeseemme tuli ensimmäinen koira, sekarotuinen Tessu.
Tessun jälkeen tuli Rina, saksanpaimenkoiran ja labradorinnoutajan sekoitus. Rina oli varsin haastava koira, mutta erittäin älykäs.
Rinan kaveriksi tuli ensimmäinen oma koirani Senni, kultaisennoutajan ja hovawartin sekoitus, jonka kanssa aloitin harrastamaan tokoa ja agilityä. Senni opetti minulle valtavasti koirista ja tutustutti koirapiireihin.
Sennin vanhuudenpäivien riesaksi saapui Mira, kultaisennoutajan, saksanpaimenkoiran ja jonkin pystykorvan sekoitus (todennäköisesti).

Miran kanssa kokeiltiin ensin tokoa ja sitten agilityä, mutta kumpikaan laji ei Miraa kovinkaan innostanut. Mira on hyvä halikaveri ja osaa hyvin koirien elekieltä. Olenkin käyttänyt Miraa apuna kouluttaessani esim. arkoja koiria.

Vuonna 2005 saapui Ronja, hovawartin ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Ronjan kanssa on harrastettu epävirallisesti tokoa, rally-tokoa, Nose Workia ja aikaisemmin myös agilityä. Kokeiltu on myös verijälkeä, esineruutua ja hakua.
Agility jäi pois harrastuksistamme Ronjan nivelrikon takia.

Ronja on haastava, oppivainen ja uskollinen ystävä, samaan aikaan terävä ja pehmeä.
Ronja on innokas kokeilemaan mitä lajia vain ja on niitä kokeiltukin. Olemme käyneet mm. juoksemassa kilpaa, suojelutestissä ja mätsäreissä.

Ronjalle on myös myönnetty Suomen Kennelliiton kunniamaininta sankarillisen toiminnan johdosta.
Ronja jäljesti metsään eksyneen naapurini koirineen tammikuisena iltana.

Senni, Mira ja Ronja ovat myös suorittaneet hyväksytysti Kiva Koirakansalainen-testin.
Mira ja Ronja kulkevat yleensä aina mukanani ja ne tapaakin usein koulutuskentältä.

Tärkeintä koiran koulutuksessa on hyvä yhteistyö koiran ja omistajan välillä.

 

 

VIVIAN VIITANEN

IMG_5599 Olen Vivian Viitanen, asun perheeni kanssa omakotitalossa  Eestinlylässä. Perheeseeni kuuluu puoliso Timo, lapset Amanda  (5v) ja Rasmus (3,5v) sekä austraalianpaimenkoirat Pontus  ja  Micke.

Elämet ovat kuuluneet elämääni aina. Ensimmäinen oma koira  oli Sissi, joka tuli elämäämme 2 vuotiaana. Sissi oli elämäni  koira, joka oli nimensä veroinen sisukas narttu. Sissi sairasti  perinnöllistä kaihia ja leikkauksista huolimatta menetti  kummatkin silmänsä 4 vuotiaana. Sissille silmien menetys oli  mustavalkoista – ennen leikkausta kipua ja leikkauksen jälkeen  ei kipua. Sokeana Sissi juoksi peurojen perässä ja oli vapaana  metsässä. Sissi oli loistava esimerkki siitä että koira pärjää  mainiosti ilman silmiä ja opetti minulle paljon kouluttamisesta  ja koirista. Sissi poistui elämästämme 11 vuotiaana.

Toinen koirani oli myös austraalianpaimenkoira Alwin. Alwinin  oli kumppanini ja kilpakoirani. Alwinin kanssa olimme VOI-luokassa Tokossa ja agilityssä 1 luokassa. Taistelimme yhteistyöhön ja kun taistelut oli tehty parempaa tiimipelaaja ei olisi voinut olla, kuin Alwin. Alwin oli Sissin silmät ja turva. Metsässä Alwin paimensi Sissin luokseni jos Sissi oli eksyksissä tai pahassa paikassa. Alwin jäi auton alle 5,5 -vuotiaana, samana vuonna kuin Sissi kuoli.

Rohkeana ja haasteita odottavana päätimme ottaa kaksi pentua samaan aikaan. Pontus noudettiin lentokoneella Oulusta ja Micke tuli pari kuukautta myöhemmin Alwinin kasvattajalta. On hauskaa seurata kahden pennun kasvamista. Toistaiseksi on mennyt hyvin. Tottakai haasteita on ollut ja tulee olemaan. Hermojakin on testattu.  Pahimmat haasteet tulevat varmaan kun Pontus ja Micke ovat n 2 vuotiaita.

Pontus on pennusta lähtien ollut kova käyttämään nenää. Tästä kaverin kanssa innostuttiin kokeilemaan verijälkeä ja Pontus osoittautui olemaan luonnonlahjakas siinä. Tavoitteena on mennä tänä kesänä verijälkikokeeseen. Pontuksen kanssa treenaan Tokoa ja sen lisäksi olen kasvattanut Pontuksesta agilitykoiran. Jos Pontukselle saa työmoodin päälle niin sitten trenataan ja kunnolla.

Micke on meidän ns. ADHD-koira, joka pitää lauman kasassa ja rakastaa sylissä löhöämistä. Micken kanssa harrastan Tokoa ja sen lisäksi tutustumme yhdessä uuteen lajiin eli Rally-Tokoon. Kuten Pontus niin myös Micke on kasvatettu agilitykoiraksi.

Tavoitteena on että kaverini kilpailee vuoden lopussa agilityssä Pontuksen kanssa ja keväällä 2016 Micken kanssa. Mickke on luonteeltaan niin kakara että tarvii enemmän sulatteluaikaa kuin Pontus.

Oma sairauteni tekee kilparadalla juoksemisen hankalaksi ja olemme kaverini kanssa jo Alwinin myötä tehneet työn jaon, että minä koulutan ja kaveri kilpailee.

Koulutukseltani olen floristi, insinööri ja omaan tutkinnon työpsykologiasta. Sen lisäksi olen koulutettu projektipäällikkö. Vuonna 2014 koulutin itseni agilitykouluttajaksi. Työelämässä olen kouluttanut n 15 vuotta kaikkea tekniikasta aina hyvinvointi luentoihin saakka. Tavoitteeni on vielä lisätä osaamista kouluttamalla itseni arkitottelevaisuus kouluttajaksi ja mahdollisesti myös toko-kouluttajaksi.

Elämäni aikana olen harrastanut vaikka mitä. Yhdistyksissä olen ollut mukana noin 10 vuotta erilaisissa vastuutehtävissä. Olen toiminnut 10 vuotta aerobic ohjaajana. Perinteisessä jujutsussa minulla on musta vyö ja olen vetänyt treenejä 8 vuotta sekä lapsille että aikuisille. Ratsastusta olen harrastanut reilu 20 vuotta, josta viimeiset 8 vuotta on mennyt lännen ratsastuksen parissa. Sairauteni myötä olen löytänyt Pilateksen kehon huoltoon.

 

 

SUSANNA LEVÄNEN

Olen Susanna, espoolainen koiraihminen ja Ertin kouluttaja. Suoritin Kiva Team- kouluttaja tutkinnon vuonna 2009 ja siitä lähtien olen aktiivisesti kouluttanut ihmisiä koiriensa kanssa. Vuosien varrella on tullut vastaan hyvin erilaisia ihmisiä, koiria ja koiraongelmia.

Kotona minulla asustaa tällä hetkellä 2 pienimünsterinseisojaa, joiden kanssa harrastan ja kilpailen aktiivisesti mm. Tokossa, Rally-Tokossa ja Agilityssa. Lisäksi käymme muutaman kerran vuodessa näyttelyissä ja metsästyskokeissa. Kumpaakin koiraa käytetään käytännön metsästyksessä. Omien koirien lisäksi olen kilpaillut ja harjoitellut agilitya lainakoirilla.

Kouluttajana minulle on tärkeää, että harjoittelu ja harrastaminen koiran kanssa on mukavaa ja turvallista sekä koiralle että omistajalle. Lisäksi minusta on hienoa nähdä, miten koirakot edistyvät ja oppivat. Pyrin koulutuksissa haastamaan oppilaita oivaltamaan itse ja soveltamaan oppimaansa oman koiran kanssa sopivalla tavalla. Siksi annan usein erilaisia vaihtoehtoja ja kannustan ihmisiä rohkeasti kokeilemaan uusia asioita.

Paras ohje, minkä olen kouluttajana oppinut, on ruotsalaisen ongelmakoirakouluttajan Anders Hallgrenin luennolta, jossa hän neuvoi aina kyseenalaistamaan kouluttajan sanomiset, ja pyytämään perusteluja, miksi kouluttaja ohjeistaa tekemään jonkin asian tietyllä tavalla. Kouluttaja, joka ei osaa perustella harjoituksen tarkoitusta, ei ole hyvä kouluttaja. Tätä samaa ohjetta yritän välittää myös omille oppilailleni ja kannustan aina esittämään kysymyksiä kouluttajalle.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on suorittaa sekä Eläintenkouluttajan ammattitutkinto että pieneläinhoitajan tutkinto ja toiveenani on jatkaa työtä eläinten parissa. Lisäksi tavoitteet omien koirien kanssa kilpakentillä on asetettu korkealle. Aika näyttää millaisiin tuloksiin yllämme.

  • Kiva Team Ry:n koulutusohjaajatutkinto 2009
  • Koirakoulu Pro Dog kouluttaja vuodesta 2010
  • Agility koulutusohjaaja 2014