Eräänä kantavana johtoajatuksena on ihmisten ja koirien erilaisuuden huomioiminen koulutustilanteissa. Emme väkisin yritä tunkea kaikkia samaan muottiin. Pyrimme hakemaan koulutettavasta ne yksilölliset piirteet, joita vahvistamalla pääsemme parempiin tuloksiin. Samalla luomme positiivisen ja kannustavan ilmapiirin, jonka turvin koulutettava saa rauhassa kehittyä.

Emme ota liian aikaisin liian pitkiä askelia, vaan etenemme varovaisesti rakentaen vahvaa perustaa tulevaisuutta varten. Seuraavassa vaiheessa hyödynnämme tuota perustaa, joka toimii hyvin tehdyn kivijalan tavoin, pitäen rakennettavat seinät ja lopulta katonkin tukevasti paikoillaan. Ajatus on helppo ymmärtää talonrakennustermein, koska rakentamisestahan tässä on kysymys - rakennamme koiran ja ohjaajan muodostaman parin toimintaa aina vain paremmaksi.

Ihminen on monimutkainen olento, jossa kaikki riippuu kaikesta. Ihmisen suurin voimavara on hänen henkiset ominaisuutensa. Ilman niitä ihminen ei olisi juuri hän. Verrattaessa eri ihmisiä keskenään, huomataan helposti, että juuri henkisten ominaisuuksien erot ovat eri ihmisten välillä ne suurimmat. Hyväksi koiranohjaajaksi kehittyminen riippuu siitä, miten koulutettavan henkiset ominaisuudet ovat painottuneet. Toiset saattavat olla koiran ohjauksessa seppiä lähes syntyessään. Toiset taas ovat lähes toivottomia tapauksia. Peliä ei ole kuitenkaan vielä menetetty, koska nyt tiedetään, että hyväksi koiranohjaajaksi kehittymisen suurimpana esteenä on lähes poikkeuksetta henkinen puoli. Voimme tehdä johtopäätöksen, että koulutusohjaajan yhtenä tehtävänä on toimia henkisten lukkojen lukkoseppänä  koulutettavalle, irroittaen häneltä turhia kahleita.