Agilitykouluttajat

SANNA LAATIKAINEN

ANSIOT JA NIMITYKSET

  • AMMATTITUTKINNON SUORITTANUT ELÄINTENKOULUTTAJA
  • AGILITYKOULUTUSOHJAAJA
  • ARKITOTTELEVAISUUSKOULUTUSOHJAAJA
  • TOTTELEVAISUUSKOULUTUSOHJAAJA
  • RALLY-TOKOKOULUTUSOHJAAJA
  • NOSE WORK-KOULUTTAJA
  • KIVA-KOIRAKANSALAINEN TESTAAJA
  • ERTIN HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA
  • ERTIN KUNNIA-JÄSEN

Olen Sanna, -79 syntynyt kirkkonummelainen koiraharrastaja. Olen ollut tekemisissä koirien kanssa 3,5-vuotiaasta saakka, jolloin perheeseemme tuli ensimmäinen koira, sekarotuinen Tessu.
Tessun jälkeen tuli Rina, saksanpaimenkoiran ja labradorinnoutajan sekoitus. Rina oli varsin haastava koira, mutta erittäin älykäs.
Rinan kaveriksi tuli ensimmäinen oma koirani Senni, kultaisennoutajan ja hovawartin sekoitus, jonka kanssa aloitin harrastamaan tokoa ja agilityä. Senni opetti minulle valtavasti koirista ja tutustutti koirapiireihin.
Sennin vanhuudenpäivien riesaksi saapui Mira, kultaisennoutajan, saksanpaimenkoiran ja jonkin pystykorvan sekoitus (todennäköisesti).

Miran kanssa kokeiltiin ensin tokoa ja sitten agilityä, mutta kumpikaan laji ei Miraa kovinkaan innostanut. Mira oli hyvä halikaveri ja osaa hyvin koirien elekieltä. Olenkin käyttänyt Miraa apuna kouluttaessani esim. arkoja koiria.

Vuonna 2005 saapui Ronja, hovawartin ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Ronjan kanssa harrastettiin epävirallisesti tokoa, rally-tokoa, Nose Workia ja aikaisemmin myös agilityä. Kokeiltiin myös verijälkeä, esineruutua ja hakua.
Agility jäi pois harrastuksistamme Ronjan nivelrikon takia.

Ronja oli haastava, oppivainen ja uskollinen ystävä, samaan aikaan terävä ja pehmeä.
Ronja oli innokas kokeilemaan mitä lajia vain ja on niitä kokeiltukin. Kävimme mm. juoksemassa kilpaa, suojelutestissä ja mätsäreissä.

Ronjalle on myös myönnetty Suomen Kennelliiton kunniamaininta sankarillisen toiminnan johdosta.
Ronja jäljesti metsään eksyneen naapurini koirineen tammikuisena iltana.

Senni, Mira ja Ronja ovat myös suorittaneet hyväksytysti Kiva Koirakansalainen-testin.

Marraskuussa 2018 tuli hovawart Siiri, jonka kanssa harrastamme Rally-Tokoa ja Noseworkia, sekä pienimuotoisesti verijälkeä.

Tärkeintä koiran koulutuksessa on hyvä yhteistyö koiran ja omistajan välillä.

VIVIAN VIITANEN

IMG_5599 Olen Vivian Viitanen, asun perheeni kanssa omakotitalossa  Eestinkylässä. Perheeseeni kuuluu puoliso Timo, lapset Amanda  (5v) ja Rasmus (3,5v) sekä austraalianpaimenkoirat Pontus  ja  Micke.

Elämet ovat kuuluneet elämääni aina. Ensimmäinen oma koira  oli Sissi, joka tuli elämäämme 2 vuotiaana. Sissi oli elämäni  koira, joka oli nimensä veroinen sisukas narttu. Sissi sairasti  perinnöllistä kaihia ja leikkauksista huolimatta menetti  kummatkin silmänsä 4 vuotiaana. Sissille silmien menetys oli  mustavalkoista – ennen leikkausta kipua ja leikkauksen jälkeen  ei kipua. Sokeana Sissi juoksi peurojen perässä ja oli vapaana  metsässä. Sissi oli loistava esimerkki siitä että koira pärjää  mainiosti ilman silmiä ja opetti minulle paljon kouluttamisesta  ja koirista. Sissi poistui elämästämme 11 vuotiaana.

Toinen koirani oli myös austraalianpaimenkoira Alwin. Alwinin  oli kumppanini ja kilpakoirani. Alwinin kanssa olimme VOI-luokassa Tokossa ja agilityssä 1 luokassa. Taistelimme yhteistyöhön ja kun taistelut oli tehty parempaa tiimipelaaja ei olisi voinut olla, kuin Alwin. Alwin oli Sissin silmät ja turva. Metsässä Alwin paimensi Sissin luokseni jos Sissi oli eksyksissä tai pahassa paikassa. Alwin jäi auton alle 5,5 -vuotiaana, samana vuonna kuin Sissi kuoli.

Rohkeana ja haasteita odottavana päätimme ottaa kaksi pentua samaan aikaan. Pontus noudettiin lentokoneella Oulusta ja Micke tuli pari kuukautta myöhemmin Alwinin kasvattajalta. On hauskaa seurata kahden pennun kasvamista. Toistaiseksi on mennyt hyvin. Tottakai haasteita on ollut ja tulee olemaan. Hermojakin on testattu.  Pahimmat haasteet tulevat varmaan kun Pontus ja Micke ovat n 2 vuotiaita.

Pontus on pennusta lähtien ollut kova käyttämään nenää. Tästä kaverin kanssa innostuttiin kokeilemaan verijälkeä ja Pontus osoittautui olemaan luonnonlahjakas siinä. Tavoitteena on mennä tänä kesänä verijälkikokeeseen. Pontuksen kanssa treenaan Tokoa ja sen lisäksi olen kasvattanut Pontuksesta agilitykoiran. Jos Pontukselle saa työmoodin päälle niin sitten trenataan ja kunnolla.

Micke on meidän ns. ADHD-koira, joka pitää lauman kasassa ja rakastaa sylissä löhöämistä. Micken kanssa harrastan Tokoa ja sen lisäksi tutustumme yhdessä uuteen lajiin eli Rally-Tokoon. Kuten Pontus niin myös Micke on kasvatettu agilitykoiraksi.

Tavoitteena on että kaverini kilpailee vuoden lopussa agilityssä Pontuksen kanssa ja keväällä 2016 Micken kanssa. Mickke on luonteeltaan niin kakara että tarvii enemmän sulatteluaikaa kuin Pontus.

Oma sairauteni tekee kilparadalla juoksemisen hankalaksi ja olemme kaverini kanssa jo Alwinin myötä tehneet työn jaon, että minä koulutan ja kaveri kilpailee.

Koulutukseltani olen floristi, insinööri ja omaan tutkinnon työpsykologiasta. Sen lisäksi olen koulutettu projektipäällikkö. Vuonna 2014 koulutin itseni agilitykouluttajaksi. Työelämässä olen kouluttanut n. 15 vuotta kaikkea tekniikasta aina hyvinvointi luentoihin saakka. Tavoitteeni on vielä lisätä osaamista kouluttamalla itseni arkitottelevaisuus kouluttajaksi ja mahdollisesti myös toko-kouluttajaksi.

Elämäni aikana olen harrastanut vaikka mitä. Yhdistyksissä olen ollut mukana noin 10 vuotta erilaisissa vastuutehtävissä. Olen toiminnut 10 vuotta aerobic ohjaajana. Perinteisessä jujutsussa minulla on musta vyö ja olen vetänyt treenejä 8 vuotta sekä lapsille että aikuisille. Ratsastusta olen harrastanut reilu 20 vuotta, josta viimeiset 8 vuotta on mennyt lännen ratsastuksen parissa. Sairauteni myötä olen löytänyt Pilateksen kehon huoltoon.