Olen Vivian Viitanen, asun perheeni kanssa omakotitalossa Eestinkylässä. Perheeseeni kuuluu puoliso Timo, lapset Amanda ja Rasmus sekä australianpaimenkoirat Pontus ja Micke.
Eläimet ovat kuuluneet elämääni aina. Ensimmäinen oma koira oli Sissi, joka tuli elämäämme 2 vuotiaana. Sissi oli elämäni koira, joka oli nimensä veroinen sisukas narttu. Sissi sairasti perinnöllistä kaihia ja leikkauksista huolimatta menetti kummatkin silmänsä 4 vuotiaana. Sissille silmien menetys oli mustavalkoista – ennen leikkausta kipua ja leikkauksen jälkeen ei kipua. Sokeana Sissi juoksi peurojen perässä ja oli vapaana metsässä. Sissi oli loistava esimerkki siitä että koira pärjää mainiosti ilman silmiä ja opetti minulle paljon kouluttamisesta ja koirista. Sissi poistui elämästämme 11 vuotiaana.
Toinen koirani oli myös austraalianpaimenkoira Alwin. Alwinin oli kumppanini ja kilpakoirani. Alwinin kanssa olimme VOI-luokassa Tokossa ja agilityssä 1 luokassa. Taistelimme yhteistyöhön ja kun taistelut oli tehty parempaa tiimipelaaja ei olisi voinut olla, kuin Alwin. Alwin oli Sissin silmät ja turva. Metsässä Alwin paimensi Sissin luokseni jos Sissi oli eksyksissä tai pahassa paikassa. Alwin jäi auton alle 5,5 -vuotiaana, samana vuonna kuin Sissi kuoli.
Rohkeana ja haasteita odottavana päätimme ottaa kaksi pentua samaan aikaan. Pontus noudettiin lentokoneella Oulusta ja Micke tuli pari kuukautta myöhemmin Alwinin kasvattajalta. On hauskaa seurata kahden pennun kasvamista. Toistaiseksi on mennyt hyvin. Tottakai haasteita on ollut ja tulee olemaan. Hermojakin on testattu. Pahimmat haasteet tulevat varmaan kun Pontus ja Micke ovat n 2 vuotiaita.
Pontus on pennusta lähtien ollut kova käyttämään nenää. Tästä kaverin kanssa innostuttiin kokeilemaan verijälkeä ja Pontus osoittautui olemaan luonnonlahjakas siinä. Tavoitteena on mennä tänä kesänä verijälkikokeeseen. Pontuksen kanssa treenaan Tokoa ja sen lisäksi olen kasvattanut Pontuksesta agilitykoiran. Jos Pontukselle saa työmoodin päälle niin sitten trenataan ja kunnolla.
Micke on meidän ns. ADHD-koira, joka pitää lauman kasassa ja rakastaa sylissä löhöämistä. Micken kanssa harrastan Tokoa ja sen lisäksi tutustumme yhdessä uuteen lajiin eli Rally-Tokoon. Kuten Pontus niin myös Micke on kasvatettu agilitykoiraksi.
Oma sairauteni tekee kilparadalla juoksemisen hankalaksi ja olemme kaverini kanssa jo Alwinin myötä tehneet työnjaon, että minä koulutan ja kaveri kilpailee.
Koulutukseltani olen floristi, insinööri ja omaan tutkinnon työpsykologiasta. Sen lisäksi olen koulutettu projektipäällikkö. Vuonna 2014 koulutin itseni agilitykouluttajaksi. Työelämässä olen kouluttanut n. 15 vuotta kaikkea tekniikasta aina hyvinvointi luentoihin saakka. Tavoitteeni on vielä lisätä osaamista kouluttamalla itseni arkitottelevaisuus kouluttajaksi ja mahdollisesti myös toko-kouluttajaksi.
Elämäni aikana olen harrastanut vaikka mitä. Yhdistyksissä olen ollut mukana noin 10 vuotta erilaisissa vastuutehtävissä. Olen toiminut 10 vuotta aerobic ohjaajana. Perinteisessä jujutsussa minulla on musta vyö ja olen vetänyt treenejä 8 vuotta sekä lapsille että aikuisille. Ratsastusta olen harrastanut reilu 20 vuotta, josta viimeiset 8 vuotta on mennyt lännenratsastuksen parissa. Sairauteni myötä olen löytänyt Pilateksen kehon huoltoon.
